Tapahtumia? Ei.

Moikku !

Valofestivaalien jälkeen ei ole ollut paljoakaan tapahtumia. Olenko laiskistunut, kun en ole jaksanut tehdä mitään, vaikka ympärillä on kaikkea uutta ja jännittävää? Ehkä olen, kukapa tietää. No, ainakin voin ylpeänä sanoa, että olen siivonnut kiltisti täällä asuntoa. Meillä on kerran viikossa isompi siivouspäivä, jolloin siivotaan kaikki. 

Viime viikolla ei oikein tullut tehtyä mitään ihmeellistä. Oltiin rauhallisesti kotona ja tutustuttiin uuteen elämään. Mehän vielä harjoitellaan täällä oleilua tai ainakin itse harjoittelen. Viikon koho kohta oli, kun kävimme mäkkärissä. Lauantai iltana puhuin miehelleni, että haluaisin seuraavana päivänä mennä mäkkäriin ja siitä lähti sitten idea pienestä road tripistä. 

Emme ole paljoakaan ajelleet tutustumaan ympäristöön, joten nyt ajelimme vähän. Lähdimme ajamaan etelään ja mieheni laittoi mapsistä reitin tunnin päässä olevaan mäkkäriin. Aluksi ajoimme isoa tietä, mutta se kyllästytti, joten siirryimme pienemmälle reitille, jossa näki vähän maalaismaisemaa. Ajoimme todella sympaattisen pienen maalaiskylän poikki. Näimme myös miljoona ja yksi tuulimyllyä. Niitä on täällä paljon. Myös isoja aurinkovoimaloita löytyy. Aurinkikokennoja näkyy niin pitkälle kuin vain mahdollista. Arvostan näitä energiamuotoja.

Nyt oli niin laiska viikko kyseessä, että ei voi kuin valittaa laiskuutta. Mutta seuraavassa postauksessa onkin tiedossa eläimellistä menoa, kun päästään tutustumaan Leipzigin eläintarhaan. Siihen saakka mukavia hetkiä ja hauskan pitoa !

-Rosa

Instagram, snapchat - theasorr

Viikko 1

 

Moikku !

Saavuttiin kämpille Markkleebergiin, jossa nyt marraskuun loppuun asti majoitutaan. Oltiin sunnuntaina aika myöhään illalla vasta perillä, joten silloin ei vielä tehty mitään ihmeellistä. Tyhjennettiin auto ja koottiin valmiiksi minulle työpiste. Matkatavaroihini kuului esimerkiksi mikroaaltouuni ja useampi pehmolelu. 

Ensimmäinen viikko alkoi minulla herätessä. Olimme päättäneet nukkua sohvalla, koska sängyissä ei uskaltanut nukkua. No eihän tuo sohva mitenkään erityisen hyvä paikka ole nukkua. Selkäni oli ihan rikki jo ensimmäisen yön jälkeen. Yhteensä 3 yötä sinnittelin siinä, jonka jälkeen totesin, että ei sohva. Päädyin siis lattialle. 

Tosiaan täällä Saksassa en saa ihan vapaasti laiskotella, vaan teen toki etätöitä. Aamulla herään mukavasti kuuden aikaan, kun mies lähtee töihin (40 minuutin työmatka). En kuitenkaan vielä itse halua aloittaa työntekoa niin aikaisin, joten olen ottanut tavakseni käydä aamulenkillä. On oikein mukava aamulla aikaisin käydä nopealla 30-45 min lenkillä. Varsinkin ensimmäisellä viikolla oli erittäin virkistävää, kun lämpötila ei aamulla ollut kuin 20 astetta. Iltapäivällä, kun lämpötila nousi yli 30 asteen. 

Arkena ei mitään ihmeellistä tule tehtyä, kun kuitenkin työt vievät ison osan päivästä. Arki koostuu aamulenkistä, työpäivä, iltapäivälenkki, kaupassakäynti ja ruuan teko. Me ollaan tähän mennessä käytetty ruokakauppana Lidliä. Kun ensimmäisen kerran mietittiin, että mihin kauppaan mennään, tuli mieleen Lidl ja ajatus tuttuudesta. Onhan Suomessakin Lidlejä ja ollaan me joskus sielläkin käyty. Parin kerran jälkeen totesin, että eihän tämä ole Suomessakaan mitenkään tuttu kauppa ja ihan katastrofi joka kerta, kun siellä käy. No nyt ollaan silti siellä käyty ja melkein kaikki ollaan sieltä löydetty. Ruisjauhoja piti metsästää pidempään. 

Ensimmäisen viikko kului ja perjantai saapui. Melkein meidän asuntoa vastapäätä on Vietnamilainen ravintola Huong Que. Sinne otimme miehen kanssa suunnan ja pääsin maistamaan ensimmäisen olueni Saksan maalla. 

Ruoka oli maittavaa ja paikka meni ainakin itselläni jatkoon. Kiva, että ruoka paikka on vieressä, joten sieltä voi hakea vaikkapa lounasta välillä/joka viikko. Kun olimme syöneet, otin vielä itse vietnamilaista riisiviiniä. Oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta. Siitä en kyllä välitä. 

Lauantaina herättiin mukavasti aamulla aikaisin. Laiskottelimme muutaman tunnin ja söimme tukevan aamupalan. Aloimme pohtia miten ja milloin lähdetään. Olimme päättäneet, että mennään tutustumaan Leipzigin keskustaan. Sinne siis matkamme kävi. Mies oli kysellyt infoja, mitä siellä kannattaa ensimmäisellä kerralla tehdä. 

Pääsimme junalla perille keskustaan ja itse ilmoitin kahvihampaani vihlovan ja asialle pitää tehdä jotain. Otimme suunnaksi Starbucksin ensimmäiseksi. Se löytyikin heti asemalta ja Rosan kahvihammas parani. Starbucks on kiva paikka, koska sieltä tilatessa tietää mitä saa. Tuntemattomat kahvilat ovat aina arvoitus niin laadun kuin hinnankin suhteen. 

Kahvin saatuani otimme mieheni kanssa suunnaksi turisteja täynnä olevan kadun suoraan juna-asemasta eteenpäin. Olimme saaneet ohjeet kulkea kyseistä katua suoraan eteenpäin. Me tulisimme ensimmäisen kirkon lähettyville. 

Kirkko löytyi ja pari kuvaa otettiin muistoksi. Onhan se upean ja massiivisen näköinen ulkoa. Ensimmäinen kirkko oli St. Nicholaksen. Rehellisesti ottaen, en kauheasti noista kirkoista perusta. Isoja rakennuksia ja hyvin saman laisia jokainen. 

Jatkoimme tästä matkaamme eteenpäin ja päädyimme vilkkaalle ostoskadulle. Katu oli täynnä kauppoja. Kävelimme kadun päästä päähän ja eksyimme ainoastaan ostamaan allergialääkettä. Poikkesimme kirjapuodissa toteamassa, että kaikki kirjat ovat tietenkin saksaksi, joten kirjat jäivät toistaiseksi hyllyille. 

Ohitimme myös St. Thomaksen kirkon. Kuuluisa Goottilainen kirkko, jossa itse Bach on toiminut aikoinaan kanttorina. Kuten jo ylempänä mainitsin, niin en välitä pahemmin kirkoista, niin emme täälläkään poikenneet sisällä. Käännyimme kadulle, joka oli täynnä ravintoloita ja terasseja. Aloimme pohtia ruokailua. Pienehkön pohdinnan jälkeen päätimme, että kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita, mutta tottakai me halutaan mennä KFC:hen.

Ruokailun jälkeen oli hyvä palata takaisin kotiin rauhoittumaan ja odottamaan iltaa. Illalla oli tiedossa vielä ihan Markkleebergin omat valofestarit. Tässä meidän lähettyvillä olevassa puistossa olisi tiedossa valoloistoa. Tapahtuma alkoi aikaisemmin jo, mutta päätimme odottaa itse pimeää, että valot pääsisivät edustamaan ihan kunnolla. Ja pääsiväthän ne. Valoja oli paljon ja ne olivat upeita. Tässä muutama kuva vielä loppuun. 

Kiitos lukemisesta ja palataan taas ensi kerralla ! 

-Rosa

Instagram, snapchat - theasorr

Saksan matka alkaa

 

Moikku !

Sain ihan loistavan mahdollisuuden, kun mieheni sai työkomennuksen ulkomailta ja sain tulla mukaan. Mies tosin itse pääsi lähtemään jo keväällä, kun minä seurasin vasta syksyllä perässä. Nyt olen itsekin päässyt olemaan Saksan maalla kaksi viikkoa. Tänään ajattelin kertoa, kuinka matkani Saksassa alkoi. 

     

Lähdin matkalle auto täynnä tavaraa kauhealla    kiireellä, koska en tietenkään osannut olla ajoissa.  Suunnaksi otin ensimmäisenä Vuosaaren sataman. Tarkoituksena oli lautalla matkustaa suoraan     Saksaan Travemünden satamaan asti. Pääsin kokemaan siis auton kanssa matkustamisen. Itse lautalla ei oikein tekemistä löytynyt itselleni. Innokkaimmat pääsivät hyödyntämään kuntosalia, saunaosastoa ja hierontaa. Ruokaa siellä sai myös nenänsä eteen hyvin. Lauttamatka kesti mukavat 30 tuntia ja saavuin Saksan maalle vasta illalla 9 aikaan, ja vasta 10 aikaan pääsin ulos lautalta ja ajamaan hotellia kohti. 

Olimme varanneet hotellin Lyypekistä mieheni kanssa, jotta meidän ei tarvitse ajaa yötä vasten yli 5 tuntia. Hotelli oli pieni maalaismotelli. Aamulla, kun oli syömässä aamupalaa näki ikkunasta hevosia ja peltoa. Saksassa oli jo aamulla yli 20 astetta lämmintä, joten eikä hotellissa ollut ilmastointia, niin oli ihan mukava päästä ulkoilemaan. Aamupalan jälkeen otimme suunnaksi Lyypekin vanhan kaupungin ja menimme sinne kävelemään ennen kotipaikkaan ajamista. Vanhan kaupungin arkkitehtuuriin kuului kapeita katuja ja värikkäitä taloja. Mutta myös samalla siellä oli vaaleita värejä ja rantakatu oli oikein leveä. 

Vanhassa kaupungin läpi kävellessä laskimme, että ainakin 5 kirkon juurella kävimme katselemassa, että kyllä, on siinä iso tönö. Summaten kirkkoja löytyy ja paljon Lyypekistä. Kaupunki itsessään oli kyllä mielestäni hieno paikka. Oli ihana kävellä kapeita katuja ja rantaa pitkin. Rantaa pitkin kävellessä näimme myös telakalta tuttuja nostureita ja yhden merirosvolaivalta näyttävän laivankin bongasimme. Oli myös muita veneitä kiva nähdä ja lueskella veneiden nimiä. 

Kuljeskelimme vanhan kaupungin katuja siihen asti, että tulimme tulokseen, nyt voisi lähteä ajamaan. Meillä oli kuitenkin Googlen mukaan tiedossa viiden tunnin ajomatka. Yksi asia, jonka näin tuolla vanhassa kaupungissa, joka ei sopinut sinne mielestäni oli kohtuullisen uusi KFC. Mitäs mieltä olette, sopiiko? 

Lähdimme ajelemaan rauhallisesti kohti Leipzigiä, meidän tulevaa kotia. Itse olin ajamassa ja Saksan liikenne vielä hiukan jännittä, joten ajoin hyvin kiltisti. Oli kyllä jännittävä kohta, kun näki merkin, ettei ole nopeusrajoitusta ja mies vieressä ilmoittaa, et nyt voi painaa kaasua. Olihan se hieman absurdi tunne. Ajoin silti oikein kiltisti, en uskaltanut vielä silloin hurjastella. Saksan liikenteessä on paljon puhuttavaa, mutta ette te siitä halua oikeasti kuulla. 

Ajoimme siis kotiin ja matkaan kului yli 6 tuntia. Teillä oli ruuhkaa ja me päästiin myös ajelemaan kunnon maakuntareiteillä. Päästiin kulkemaan peltojen viertä ja näkemään miljoona tuulimyllyä. Maaseutu on erittäin rauhoittavaa. Meidän asuinpaikaksi valikoitui Leipzigin alla puolella oleva paikka Markkleeberg. Täältä löytyi meille kiva pieni kaksio, jonka vessa on niin ahdas, että pöntöllä pitää istua sivuttain, sängyille ei uskalla mennä makaamaan (kaksi kertaa testattu, molemmilla kerroilla lauta napsahtanut poikki) ja keittiöstä löytyy kaikkien pelastaja tiskikone ! Summa summarum erittäin kiva asunto!

-Rosa

Instagram, snapchat - theasorr