Saksan matka alkaa

 

Moikku !

Sain ihan loistavan mahdollisuuden, kun mieheni sai työkomennuksen ulkomailta ja sain tulla mukaan. Mies tosin itse pääsi lähtemään jo keväällä, kun minä seurasin vasta syksyllä perässä. Nyt olen itsekin päässyt olemaan Saksan maalla kaksi viikkoa. Tänään ajattelin kertoa, kuinka matkani Saksassa alkoi. 

     

Lähdin matkalle auto täynnä tavaraa kauhealla    kiireellä, koska en tietenkään osannut olla ajoissa.  Suunnaksi otin ensimmäisenä Vuosaaren sataman. Tarkoituksena oli lautalla matkustaa suoraan     Saksaan Travemünden satamaan asti. Pääsin kokemaan siis auton kanssa matkustamisen. Itse lautalla ei oikein tekemistä löytynyt itselleni. Innokkaimmat pääsivät hyödyntämään kuntosalia, saunaosastoa ja hierontaa. Ruokaa siellä sai myös nenänsä eteen hyvin. Lauttamatka kesti mukavat 30 tuntia ja saavuin Saksan maalle vasta illalla 9 aikaan, ja vasta 10 aikaan pääsin ulos lautalta ja ajamaan hotellia kohti. 

Olimme varanneet hotellin Lyypekistä mieheni kanssa, jotta meidän ei tarvitse ajaa yötä vasten yli 5 tuntia. Hotelli oli pieni maalaismotelli. Aamulla, kun oli syömässä aamupalaa näki ikkunasta hevosia ja peltoa. Saksassa oli jo aamulla yli 20 astetta lämmintä, joten eikä hotellissa ollut ilmastointia, niin oli ihan mukava päästä ulkoilemaan. Aamupalan jälkeen otimme suunnaksi Lyypekin vanhan kaupungin ja menimme sinne kävelemään ennen kotipaikkaan ajamista. Vanhan kaupungin arkkitehtuuriin kuului kapeita katuja ja värikkäitä taloja. Mutta myös samalla siellä oli vaaleita värejä ja rantakatu oli oikein leveä. 

Vanhassa kaupungin läpi kävellessä laskimme, että ainakin 5 kirkon juurella kävimme katselemassa, että kyllä, on siinä iso tönö. Summaten kirkkoja löytyy ja paljon Lyypekistä. Kaupunki itsessään oli kyllä mielestäni hieno paikka. Oli ihana kävellä kapeita katuja ja rantaa pitkin. Rantaa pitkin kävellessä näimme myös telakalta tuttuja nostureita ja yhden merirosvolaivalta näyttävän laivankin bongasimme. Oli myös muita veneitä kiva nähdä ja lueskella veneiden nimiä. 

Kuljeskelimme vanhan kaupungin katuja siihen asti, että tulimme tulokseen, nyt voisi lähteä ajamaan. Meillä oli kuitenkin Googlen mukaan tiedossa viiden tunnin ajomatka. Yksi asia, jonka näin tuolla vanhassa kaupungissa, joka ei sopinut sinne mielestäni oli kohtuullisen uusi KFC. Mitäs mieltä olette, sopiiko? 

Lähdimme ajelemaan rauhallisesti kohti Leipzigiä, meidän tulevaa kotia. Itse olin ajamassa ja Saksan liikenne vielä hiukan jännittä, joten ajoin hyvin kiltisti. Oli kyllä jännittävä kohta, kun näki merkin, ettei ole nopeusrajoitusta ja mies vieressä ilmoittaa, et nyt voi painaa kaasua. Olihan se hieman absurdi tunne. Ajoin silti oikein kiltisti, en uskaltanut vielä silloin hurjastella. Saksan liikenteessä on paljon puhuttavaa, mutta ette te siitä halua oikeasti kuulla. 

Ajoimme siis kotiin ja matkaan kului yli 6 tuntia. Teillä oli ruuhkaa ja me päästiin myös ajelemaan kunnon maakuntareiteillä. Päästiin kulkemaan peltojen viertä ja näkemään miljoona tuulimyllyä. Maaseutu on erittäin rauhoittavaa. Meidän asuinpaikaksi valikoitui Leipzigin alla puolella oleva paikka Markkleeberg. Täältä löytyi meille kiva pieni kaksio, jonka vessa on niin ahdas, että pöntöllä pitää istua sivuttain, sängyille ei uskalla mennä makaamaan (kaksi kertaa testattu, molemmilla kerroilla lauta napsahtanut poikki) ja keittiöstä löytyy kaikkien pelastaja tiskikone ! Summa summarum erittäin kiva asunto!

-Rosa

Instagram, snapchat - theasorr