Viikko 1

 

Moikku !

Saavuttiin kämpille Markkleebergiin, jossa nyt marraskuun loppuun asti majoitutaan. Oltiin sunnuntaina aika myöhään illalla vasta perillä, joten silloin ei vielä tehty mitään ihmeellistä. Tyhjennettiin auto ja koottiin valmiiksi minulle työpiste. Matkatavaroihini kuului esimerkiksi mikroaaltouuni ja useampi pehmolelu. 

Ensimmäinen viikko alkoi minulla herätessä. Olimme päättäneet nukkua sohvalla, koska sängyissä ei uskaltanut nukkua. No eihän tuo sohva mitenkään erityisen hyvä paikka ole nukkua. Selkäni oli ihan rikki jo ensimmäisen yön jälkeen. Yhteensä 3 yötä sinnittelin siinä, jonka jälkeen totesin, että ei sohva. Päädyin siis lattialle. 

Tosiaan täällä Saksassa en saa ihan vapaasti laiskotella, vaan teen toki etätöitä. Aamulla herään mukavasti kuuden aikaan, kun mies lähtee töihin (40 minuutin työmatka). En kuitenkaan vielä itse halua aloittaa työntekoa niin aikaisin, joten olen ottanut tavakseni käydä aamulenkillä. On oikein mukava aamulla aikaisin käydä nopealla 30-45 min lenkillä. Varsinkin ensimmäisellä viikolla oli erittäin virkistävää, kun lämpötila ei aamulla ollut kuin 20 astetta. Iltapäivällä, kun lämpötila nousi yli 30 asteen. 

Arkena ei mitään ihmeellistä tule tehtyä, kun kuitenkin työt vievät ison osan päivästä. Arki koostuu aamulenkistä, työpäivä, iltapäivälenkki, kaupassakäynti ja ruuan teko. Me ollaan tähän mennessä käytetty ruokakauppana Lidliä. Kun ensimmäisen kerran mietittiin, että mihin kauppaan mennään, tuli mieleen Lidl ja ajatus tuttuudesta. Onhan Suomessakin Lidlejä ja ollaan me joskus sielläkin käyty. Parin kerran jälkeen totesin, että eihän tämä ole Suomessakaan mitenkään tuttu kauppa ja ihan katastrofi joka kerta, kun siellä käy. No nyt ollaan silti siellä käyty ja melkein kaikki ollaan sieltä löydetty. Ruisjauhoja piti metsästää pidempään. 

Ensimmäisen viikko kului ja perjantai saapui. Melkein meidän asuntoa vastapäätä on Vietnamilainen ravintola Huong Que. Sinne otimme miehen kanssa suunnan ja pääsin maistamaan ensimmäisen olueni Saksan maalla. 

Ruoka oli maittavaa ja paikka meni ainakin itselläni jatkoon. Kiva, että ruoka paikka on vieressä, joten sieltä voi hakea vaikkapa lounasta välillä/joka viikko. Kun olimme syöneet, otin vielä itse vietnamilaista riisiviiniä. Oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta. Siitä en kyllä välitä. 

Lauantaina herättiin mukavasti aamulla aikaisin. Laiskottelimme muutaman tunnin ja söimme tukevan aamupalan. Aloimme pohtia miten ja milloin lähdetään. Olimme päättäneet, että mennään tutustumaan Leipzigin keskustaan. Sinne siis matkamme kävi. Mies oli kysellyt infoja, mitä siellä kannattaa ensimmäisellä kerralla tehdä. 

Pääsimme junalla perille keskustaan ja itse ilmoitin kahvihampaani vihlovan ja asialle pitää tehdä jotain. Otimme suunnaksi Starbucksin ensimmäiseksi. Se löytyikin heti asemalta ja Rosan kahvihammas parani. Starbucks on kiva paikka, koska sieltä tilatessa tietää mitä saa. Tuntemattomat kahvilat ovat aina arvoitus niin laadun kuin hinnankin suhteen. 

Kahvin saatuani otimme mieheni kanssa suunnaksi turisteja täynnä olevan kadun suoraan juna-asemasta eteenpäin. Olimme saaneet ohjeet kulkea kyseistä katua suoraan eteenpäin. Me tulisimme ensimmäisen kirkon lähettyville. 

Kirkko löytyi ja pari kuvaa otettiin muistoksi. Onhan se upean ja massiivisen näköinen ulkoa. Ensimmäinen kirkko oli St. Nicholaksen. Rehellisesti ottaen, en kauheasti noista kirkoista perusta. Isoja rakennuksia ja hyvin saman laisia jokainen. 

Jatkoimme tästä matkaamme eteenpäin ja päädyimme vilkkaalle ostoskadulle. Katu oli täynnä kauppoja. Kävelimme kadun päästä päähän ja eksyimme ainoastaan ostamaan allergialääkettä. Poikkesimme kirjapuodissa toteamassa, että kaikki kirjat ovat tietenkin saksaksi, joten kirjat jäivät toistaiseksi hyllyille. 

Ohitimme myös St. Thomaksen kirkon. Kuuluisa Goottilainen kirkko, jossa itse Bach on toiminut aikoinaan kanttorina. Kuten jo ylempänä mainitsin, niin en välitä pahemmin kirkoista, niin emme täälläkään poikenneet sisällä. Käännyimme kadulle, joka oli täynnä ravintoloita ja terasseja. Aloimme pohtia ruokailua. Pienehkön pohdinnan jälkeen päätimme, että kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita, mutta tottakai me halutaan mennä KFC:hen.

Ruokailun jälkeen oli hyvä palata takaisin kotiin rauhoittumaan ja odottamaan iltaa. Illalla oli tiedossa vielä ihan Markkleebergin omat valofestarit. Tässä meidän lähettyvillä olevassa puistossa olisi tiedossa valoloistoa. Tapahtuma alkoi aikaisemmin jo, mutta päätimme odottaa itse pimeää, että valot pääsisivät edustamaan ihan kunnolla. Ja pääsiväthän ne. Valoja oli paljon ja ne olivat upeita. Tässä muutama kuva vielä loppuun. 

Kiitos lukemisesta ja palataan taas ensi kerralla ! 

-Rosa

Instagram, snapchat - theasorr